Suomeksi | På svenska | In English | Palaute | Hallinta



Uutiset


ILKKA ALA-KIVIMÄKI IN MEMORIAM

(2018-01-15 17:11:42)

Heinäkuun lopussa Hangon bridgeviikon aikana saimme suru-uutisen vastikään 75 vuotta täyttäneen eläkkeellä olleen urheilutoimittaja Ilkka Ala-Kivimäen poismenosta.

Ilkka Alakivimäki



Tampereen Ilves oli aina Ilkan harrastusmaailmassa numero 1, oli sitten kyse jalkapallosta tai jääkiekosta, mutta toinen Ilkalle tärkeä harrastus oli bridge.

Opin tuntemaan Ilkkaa 80-luvun jälkipuoliskolta alkaen, kun hän kävi vuodesta toiseen aika säännöllisesti BABSin tuolloisissa maanantaipeli-illoissa. Kun sunnuntai-iltana oli ollut kiekko-ottelu Helsingissä, jäi Ilkka usein työstämään sitä myöhäisiltaan IS:n Helsingin konttorille ja jatkoi seuraavan päivän työvuoroa edelleen Helsingissä. Illaksi hän jäi pelaamaan bridgeä, ja myöhäisjunalla takaisin Tampereelle.

Pelaajana Ilkka oli mukavimpia ja rauhallisimpia, mitä tiedän. Suuttumaan Ilkkaa ei saanut millään, eikä kiire ollut minnekään. Ehkä ”negatiivisinta”, mitä muistan Ilkan sanoneen, oli tämän vuoden tammikuisen seniori-SM:n jälkeen, kun sijoituksemme oli 30/32. Ilkka totesi, että ”eipä jäänyt tästä kisasta paljon jälkipolville muisteltavaa”. Vastasin hänelle, että ”ei sentään jääty viimeiseksi”, johon Ilkka, että ”lohtuhan se on sekin”. Aina Ilkka löysi asiasta jonkin positiivisen seikan.

Ilkka oli SBL:n luokituksessa mestaripelaaja. Viralliseksi MP-saldoksi taisi jäädä 126,71. Varsinkin 70-90-luvuilla Ilkka pelasi paljon MP-kilpailuja eri puolilla Suomea ja kävi joskus myös pelaamassa Tallinnassa viikonloppukisoissa. SM-Mixed Ilkkaa vain vajaa vuosi aiemmin edesmenneen Heljä Penttisen kanssa oli Ilkalle aivan viime vuosia lukuun ottamatta pakollista kauraa. Tietääkseni Ilkka ei koskaan voittanut SM-mitaleja bridgessä, mutta SBL:n hallituksessa Ilkka istui aika pitkään vuodet 1993-2006.

Koska Ilkka asui ja pelasi suurimman osan kerhopeleistään Tampereella, osuivat yhteiset pelimme muutamiin satunnaisiin MP-kilpailuihin ja 90-luvun loppupuolelta alkaen erityisesti Firmaliigaan, jossa Ilkka pelasi Suojapirtin, STT:n ja Ravintola 11:n joukkueissa partnerinani vajaat 20 vuotta. Firmaliigan II- divisioonan voittoja ja muita mitalisijoja tuli muutama. Ykkösdivarissa parhaiksi sijoituksiksi tulivat Suojapirtissä peräkkäisinä vuosina (2002-03) neljäs ja viides sija. Tämän lisäksi meillä oli Ilkan kanssa tapana ehkä noin kymmenen viime vuoden aikana pelata Hangossa ainakin yksi kisa heinäkuisen bridgeviikon aikana. Tämä vuonna se jäi sattuneesta syystä pelaamatta.

Tampereella Ilkan kerho oli Tammerbridge ja viimeisten vuosien vakiopartnerina pääasiassa Keijo Hynninen ja sittemmin Markku Kiander ja Paavo Syrjänen. Tampereen Bk:n peli-iltojakaan Ilkka ei jättänyt yleensä väliin, ellei sitten sattunut Ilveksen ottelua samalle illalle. MP-kisoissa Ilkka pelasi aiemmin paljon myös mm. Olev Lillipuun ja Heljä Penttisen kanssa. Tammerliigassa Ilkka pelasi ensin ainakin ”Hyvät, pahat ja rumat”-joukkueessa ja sittemmin viime vuodet Lynx Lynxissä, joka kamppaili usein liigan kärkisijoista.

Kuten edellä totesin, oli Ilkka pelaajana rauhallinen ja harkitseva. Parhaimmillaan hän oli ehkä pelinviejänä, kun huomasin, että hän osasi lähtökortin nähtyään usein varsin nopeasti arvioida kotipeliin vaadittavat edellytykset ja pyrki pelaamaan sitten sen mukaisesti. Yksi jako on erityisesti jäänyt mieleeni vuoden 2011 Firmaliigasta, kun Ilkka tyylitteli kotiin avoimin kortein mahdottomalta tuntuvan pikkuslammin.

Kortit olivat olosuhteissa E/W Vul- dealer South jakautuneet seuraavasti:

Ilkan taidonnäyte




Etelän passin jälkeen avasin Läntenä 1 risti (voi olla 3 k.). Pohjoinen passasi, ja Ilkalta tuli luonnollinen 1 pata. Etelältä pass ja minulta 2NT (hyppysangi, 18-19 p). Ilkka tarjosi nyt 3 pataa. Mietin hieman tilannetta, kun kyse oli joukkuekisasta. Arvioin tarjoussarjan perusteella, että 4 pataa menisi tässä varmaan erittäin todennäköisesti kotiin, jolloin ohitin tarjolla olleen 3 sangin mahdollisuuden tarjoamalla hyvällä ristivärilläni 4 ristiä. Nyt Ilkka yllätti tarjoamalla 5 ristiä.

Koska en itse muistanut kaikkia jakoon liittyviä yksityiskohtia, kyselin muistikuvia myös vastustajina olleilta Martti Meroselta (pohjoinen) ja Juha Saarikoskelta (etelä). Hekään eivät muistaneet sitä, kysyttiinkö tässä vaiheessa (tai ennen lähtökorttia) viiden ristin merkitystä. Joka tapauksessa olisin kysyttäessä vastannut heille sen olevan joko aito väri tai sitten cue-tarjous. Tarjosin tietenkin seuraavaksi turvallisen vaihtoehdon mukaan 5 pataa, jonka Ilkka edelleen yllättäen (ja jaon aktuellina ajankohtana kauhukseni) nosti kuuteen.

Kuten korttijakautumasta ilmenee, on slammi äärimmäisen huono, kun jo lähtökortin osalta jaon onnistumistodennäköisyys on vain 25 % (ainoastaan ristilähdöllä on mahdollisuus kotipeliin). Kun tähän lisätään korttijakautumalta ja korttien sijainnilta vaadittavat lisäedellytykset, niin slammi on käytännössä prosentuaalisesti lähes toivoton.

Ilkka kuitenkin sai mahdollisuutensa, kun Saarikoski lähti ristikympillä. Ilkka pelasi kuninkaan pöydästä, ja varasti Merosen pelaaman ristiässän. Ilkka voisi nyt (avoimin kortein) poistaa vapaasti heti valtitkin, joskin sen tulisi yhteyksien vuoksi tapahtua niin, että ensin otetaan kuningas kädestä ja sitten pelataan pöytään ässälle. Ilkka meni kuitenkin heti pataässällä pöytään ja heitti ensin kahdelle ristikuvalle ruudut kädestään. Ilkka varasti seuraavaksi ristin vahvaksi. Sen jälkeen Ilkka pelasi kädestään herttaa kohti pöydän kuningasta. Nyt ei ole väliä, ottaako etelä heti ässän vai ei, koska Ilkka pääsee joka tapauksessa kuninkaalla pöytään. Sieltä Ilkka pelasi ison ruudun. Totesimme Martti Merosen kanssa, ettei kellään meistä ollut enää tarkkoja muistikuvia seuraavien korttien järjestyksestä (ts. peittikö esim. pohjoinen heti ruutukuvan ässällä, vai paniko pelinviejän ”jännäämään” herttasakausta, kun ässää ei ilmesty). Pöytään jäi joka tapauksessa puolustajien viimeisten valttien poiston jälkeen yksi valtti herttavarkautta varten, ja kaksi muuta menevää herttaa katosivat toiselle ruutukuvalle ja vahvaksi kasvaneelle ristille. Käteen varastettiin vielä toinen ruutumenevä.

Kuten edellä totesin, niin kotipeliin vaadittiin paljon. Lähtökortin lisäksi valtin ja ristin piti olla tasan, herttaässä oikein, ja ruutuässä isojen kuvien takana.

Ilkka Ala-Kivimäen poismenon myötä bridgeyhteisö menetti yhden sympaattisen pelitoverin, minä lisäksi partnerin ja ystävän.

Jarmo Kinnunen

Näytä kaikki uutiset | palaa etusivulle