SM-joukkuefinaalista odotetaan kahden kauppaa

Bridgen SM-joukkuefinaali pelataan Bridge Areenalla 8.-9. joulukuuta. (2018-11-30 15:49:02)

Yleisin ennakkoaavistelu mestareiksi ovat viimevuoden (ja monen sitä edeltäneenkin vuoden) mestarijoukkue Koistinen ja viimevuoden hopeajoukkue Utter. Tosin monelle tämän vuoden finaalin ennakko-odotukset ovat poikkeuksellisen epävarmat. Haastattelin pelaajia neljästä joukkueesta ja yhdellekään kolmen mitalistin nimeäminen ei ollut helppoa. Kokonaisuutena finaalista voi tulla yllättävän tasainen. Hyvänä päivänä mitalimahdollisuus on lähes kaikilla joukkueilla.

Vuoden arvostetuin, mielenkiintoisin ja hyvin todennäköisesti seuratuin bridgekilpailu on siis edessä. BBO-lähetys kahdesta pöydästä on vielä hataralla pohjalla, sillä vasta yksi operaattori on varmistanut tulonsa. (Mikäli olet käytettävissä, ota viipymättä yhteyttä Kari Patanaan, tai allekirjoittaneeseen.)

Viltti - kokoonpano:
Matti Koivisto, Olli Puurtinen, Arto Puumalainen, Risto Nokka, Hannu Ojanen, Seppo Niemi

Viltti-joukkueen Arto Puumalainen matkustaa finaaliin kotoaan Taipalsaarelta ja on käytettävissä heti ensimmäisestä ottelusta alkaen. Hän näkee oman roolinsa joukkueessa joukkuetta tukevana ja auttavana pelaajana, joka tekee mitä täytyy. Joukkueen heikkous on Arton mielestä se, ettei siinä ole juuri vakiopartnershippejä, Matin ja Ollin pitkäaikaista yhteispeliä lukuun ottamatta.

Joukkue ei ole keskustellut tavoitteesta, mutta Arton tavoite on nauttia hyvätasoisesta pelistä, jota hän aika harvoin pääsee pelaamaan. Tulos keskiporukan yläpuolella tyydyttää.




Joukkueen vahvuus on pelaajien rauhallinen suhtautuminen peliin ja kokemus finaalipelaamisesta. Yksilönä Arto nostaa joukkueesta esiin Risto Nokan: ”Hänen pelinsä on vakuuttanut erityisesti, kun olemme kolmisen kertaa pelanneet. Tosi hyvä! Rauhallinen ja kiva partneri.” Myös Sepon vahva kokemus ja Matin ja Ollin hyvä partnership ovat joukkueen vahvuuksia.

Itse kilpailun aikana Arto pyrkii poistamaan jo pelatut jaot mahdollisimman nopeasti taka-alalle. Mikäli ei meinaa ajatus siirtyä huonosta jaosta hän saattaa käväistä hakemassa vichyn ja kävellä pienen kierroksen. Monikin pelaaja kipuilee huonojen jakojen jälkeen. Pitkässä joukkuekilpailussa ”tilttiin” meneminen voi olla todella kallista. Hyviä vinkkejä ajatusten kasaamiseksi saa siis jakaa. Arto ei pitkän kilpailun aikana mielellään keskustele jaoista, jotta voi keskittyä paremmin pelaamiseen.

Arton mitalikolmikko:
1. Utter
2. Koistinen
3. Jää selvästi taakse, mutta miksei vaikka The young Mummies


Mäkikangas - kokoonpano:
Antti Aimala, Juho Granström, Oskari Koivu, Kari Mäkikangas, Kari Patana, Mauri Saastamoinen

Mäkikangas-joukkueen junnutähti Oskari Koivu on juuri lopettelemassa (vai oliko aloittelemassa) aamiaistaan, kun saan hänet puhelimitse kiinni puolen päivän paikkeilla (Junnut on junnuja!). Jyväskyläläinen kortinpelaaja on selvästi innoissaan finaalista ja joukkueestaan. Tavoite on mestaruus ja hän näkee sen aidosti mahdollisena. Joukkueen vahvuus on kolme yhdessä pitkään pelannutta paria, jotka eivät kiukuttele partnereilleen, eivätkä joukkuetovereilleen. Tasainen peluutus on myös etu.

Heikkouden kaivaminen on hieman kiven alla, mutta lopulta Oskulle tulee mieleen (äärimmäisen vaatimattomuuden lisäksi), ettei joukkue ole tottunut voittamaan tässä kilpailussa. Tämän heikkouden he tietysti aikovat poistaa jo tänä vuonna.

Oskun oma rooli joukkueessa on pelata tasaisesti ja siinä taitaa olla koko joukkueenkin rooli. Tosin hän toteaa, että ”Maurin rooli on kyllä olla hyvä huoltaja, kuten oli semeissäkin, kun hän majoitti porukan.” Hän ei ole taikauskoinen, mutta pitää siitä, että kaikki ovat laskennassa paikalla. Joukkueena toimiminen kuuluu hänestä oleellisesti bridgeen.

Pelatessa Oskua häiritsee, jos hän kuulee kovaäänistä analyysiä naapuripöydistä. ”Se, jos pidetään hauskaa ja nauretaan, ei häiritse lainkaan. Jaoista puhuminen taas kovastikin.” Pelipöydässä olemisen miellyttävyyttä häiritsee nuorellamiehellä se, jos vastustajat intoutuvat sättimään toisiaan kovasti. Tässä asiassa me bridgenpelaajat olemme kehittyneet, mutta kuten nuori pelaajalupauksemme totesi, on asiassa vieläkin tekemistä. Osku ei osannut sanoa, miten asiaan voisi puuttua. Tärkeintä kai olisi, että pelaajat kiinnittäisivät omaan käytökseensä huomiota.

Oma joukkue on hänestä tasainen ja selkeää tähtipelaajaa ei ole. Ykköspari on hänestä nihkeistä NFL-suorituksista huolimatta Kari Patana ja Juho Granström. Osku pitää siitä, että finaalissa pääsee pelaamaan hyviä vastustajia vastaan. Parit, jotka eivät tarjoa, tai pelaa systemaattisesti, eivät ole hänen suosikkivastustajiaan. ”Hyvä pelaaja pelaa systemaattisesti hyvin, siihen voi luottaa.”

Oskun mitalikolmikko:
1. Koistinen
2. Mäkikangas
3. Utter



Utter - kokoonpano:
Lasse Utter, Jouni Juuri-Oja, Osmo Kiema, Tatu Heikkinen, Jorma Valta, Ari Pöppönen

Utter-joukkueen Jouni Juuri-Oja lähtee finaaliin varmalla mielellä. Oma yhteispeli Oskun (Kiema) kanssa on hyvässä kunnossa ja pari on pelannut enemmän kuin vuosiin. Peli kulkee ja pisteitä ropisee. Hän näkeekin heidän roolinsa joukkueessa nimenomaan pisteiden tekijänä. Kokkolassa asuva Jouni tulee paikalle jo perjantaina, joten väsyneenä ei pelejä tarvitse aloittaa.

Joukkueen tavoite on mestaruus ja mahdollisuudet siihen ovat JJ:n mielestä hyvät. ”Tottakai moni pitää Koistisen joukkuetta selvänä ennakkosuosikkina, mutta tärkeimmän parin viimehetken saapuminen ja jetlag (Koistinen-Fagerlund ovat olleet Havaijilla pelaamassa) eivät voi olla vaikuttamatta peliin.”

Koistisen joukkueen kompurointi semifinaaleissa tukee JJ näkemystä. Joukkue tarvitsee kolme paria näissä kinkereissä. Tosin Utterinkin joukkueella on kaikkien pelaajien paikalletulo vielä epävarmaa. Mikäli Utterin joukkue pelaa kahdella parilla, tai viidellä pelaajalla, on se joukkueelle monen mielestä selkeä heikennys.

Pelatessaan Jouni on erittäin keskittynyt peliin. Peli on rauhallista ja suosikkivastustajaa ei ole, ei tosin inhokkiakaan. Tavoitteena on, ettei hän ja Osku olisi kenenkään suosikkivastustaja. Pelisuunnitelma joukkueella on vielä auki (kapteeni tietysti päättää), mutta tarkoitus on, että Jouni ja Osku pelaavat paljon.

Joukkueen vahvuus ovat Lassen kokemus, Oskun rauhallisuus ja Jounin hulluus.
Tästä on vaikeaa olla eri mieltä!

Jounin mitalikolmikko:
1. Utter
2. Mitaleilla voi tämän jälkeen olla kuka vaan




Koistinen – kokoonpano:
Vesa Fagerlund, Arttu Karhulahti, Kauko Koistinen, Clas Nyberg, Mika Salomaa, Pekka Viitasalo

Kultaa puolustavan Koistisen joukkueen vakiopelaaja Clas Nyberg Vaasasta toteaa että tavoite on tänäkin vuonna voitto. ”Sen ei tarvitse olla ylivoimainen- pelkkä voitto riittää.” Mahdollisuudet tähän ovat hänen mielestään hyvät.

Joukkueen vahvuus on kolme suhteellisen tasaista paria, joilla on paljon kokemusta. ”Olemme myös tottuneet voittamaan tämän kilpailun. Tiukassa paikassa siitä on varmasti etua.” Mahdollisena heikkoutena Clas näkee joukkueen avainpelaajan, kapteeni Koistisen, viimehetken paluun jenkkipelireissusta. Myös Vesa tulee pelaamaan pitkän jenkkireissun rasittamana, mutta hän uskoo nuorukaisen jaksavan tällaiset rasitukset hieman paremmin.

Koistinen-Fagerlund, ovat vaasalaisen mielestä joukkueen tärkein pari ja yksilönä Vesa joukkueen paras pelaaja. Ei ihme, että jetlag hieman huolestuttaa.

Oma rooli joukkueessa muotoutuu tilanteen mukaan. Arttu ja Clas pyrkivät siihen, että tuovat laskentaan hyvän taulun ja katastrofeja ei olisi. Laskennassa Clas on aina paikalla. ”Tulokset kiinnostavat.” hän naurahtaa. Pelatessa tyhmät omat virheet saavat hänet harmistumaan. Ne täytyy vaan saada ajatuksissa taka-alalle. Keskittyminen seuraavaan jakoon on yleensä paras keino. Pelatessa hän on hyvin luottavainen ja juuri mikään ei häntä häiritse. ”Joskus jollain vastustajalla käy hyvä tuuri ja se saattaa hieman harmittaa, mutta pitkän päälle ne jutut tasoittuvat.”

Clasin mitalikolmikko:
1. Koistinen
2. Utter
3. Mäkikangas


SM finaali on tulollaan ja kilpailuiden kehittäminen puhuttaa aina. SM-joukkuefinaali on kilpailuistamme se kaikkein arvostetuin ja kaikkien haastateltujen yhteinen mielipide oli, ettei sen arvostusta missään nimessä saa heikentää.

Juuri-Ojan mielestä finaali tulisi palauttaa kolmepäiväiseksi. Pelimuotoa pitäisi viedä enemmän kansainväliseen suuntaan niin, että pe-la pelattaisiin Round Robin jonka kaksi parasta ja kolmas ja neljäs pelaisivat pitkät kulta- ja pronssiottelut sunnuntaina.

Myös Clas on kolmipäiväisen finaalin kannalla, mutta se ei hänen mielestään riitä erillisiin finaaleihin. ”Mikäli pelataan finaalijärjestelmällä, pitäisi pelata myös semifinaalit ja siihen ei kolme päivää riitä. Pitkät 28-32 jaon ottelut 6-8 joukkueella pelattavassa finaalissa, olisi Suomessa paras ratkaisu. Tuurimomentti pitää minimoida, jotta paras joukkue saadaan selville.”

Kolmipäiväisyys sopi myös monen muun mielestä, lähtökohtaisesti kuusihenkisille joukkueille suunnatun, kilpailun finaaliin. Erillinen finaali arvelutti muitakin kuin Clasia, mutta jakomäärän nosto olisi useammankin mielestä paikallaan.

Tänä vuonna kilpailussa pelataan 20 jakoa jokaista vastustajaa vastaan ja lopussa eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa.

Odotan huimaa ja rehtiä kamppailua SM-mitaleista ja toivotan kaikille onnea peliin!

- Hulda Ahonen –

Näytä kaikki uutiset | palaa etusivulle